Minä 
Kuvantekijä itte.
Pää pilvissä, jalat tukevasti maassa.
Olen eläkeiässä, mutta en jää kuvien tekemisestä koskaan eläkkeelle. Asun yksin pienessä talossa Nuuksion kansallispuiston kyljessä ja hoitelen aika suurta pihaa ja puutarhaa, Jokilaaksoani. Opettelen jatkuvasti keinoja selvitä itsekseni, mm. vanha kaivuri tekee miehen tai kahden virkaa ja työkalujen käyttö ja klapien teko on käynyt tutuksi.
Vanhat kissani ja koirani ovat edesmenneet, mutta tosi eläinrakkaana käyn nauttimassa ystävieni kotieläimistä lähiseudulla.
Olen pohjakoulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja ja työskennellyt esikoululaisten parissa. Työ lasten kanssa on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Siinä ohessa olen tehnyt työtä taiteen parissa ja samalla opiskellut kuvataiteita koko aikuisikäni: itsenäisesti, kymmenillä vuosikursseilla, monien kuvataiteilijoiden johdolla, sekä avoimessa korkeakoulussa. Olen itseoppinut kuvataiteilija. Ammattimaisesti olen maalannut ja veistänyt kuvia 25 vuotta ja kaikkiaan jo yli 50 vuotta.
Kuvantekijä-nimikettä erisnimen tavoin itsestäni. Kuvantekijyys on laaja-alaisempaa toimintaa kuin esim perinteiset kuvanveisto, taidemaalaus tai piirustus. Se on saman asian katselua eri vinkkeleistä – eli yksiulotteisuudesta moniulotteiseen.
Veistän, maalaan, piirrän – monin eri tekniikoin sekä materiaalein. Teen usein kuvia elämän pienistä ja usein hupaisista yksityiskohdista . Teoksillani keskityn antamaan hyvää mieltä ja voimia olla ja elää. – Ensin itselleni tehdessäni, ja sen jälkeen katsojalle.
Kuvantekijän pitää olla utelias ja kiinnostunut vähän kaikesta. Haluan toteuttaa itseäni mm kuvataiteilijana, puutarhurina, rakentajana. Luon taidettani villistä ja vapaasta vinkkelistä. Itseltäni kuitenkin vaadin, että työni jäljen on oltava puhutteleva, persoonallinen ja laadukas.
Maataide tuli osaksi Jokilaakson elämää 2020 —>
Puutarhataiteen liittäminen veistoksin ja installaatioin pari vuotta toimineeseen Kotigalleriaani muhi pitkään mielessäni. Koronakevät Tervalammella antoi lopullisen sysäyksen. Ympäristötaiteista maataide on inspiroinut minua aina suuresti, joten sen tänne tuominen oli luonnollinen jatkumo 2000- luvun alkupuolen Vihreän Huvilan Veistospuisto-näyttelyille ja sen monille maataide – installaatioille.
2020 kesäksi suunnittelin ja rakensin Taidepuutarhani kesän aikana moni-ilmeiseksi veistosten, installaatioiden ja maataidekokeilujen elämyspuistoksi. Itse puutarha koki aikamoisia muutoksia kesän aikana. Aloitin salaojankaivuulla, jatkoin polkujen teolla, sitten pääsivät ihanat kukkaniittypyörylät kutsumaan pörriäisiä. Tässä välissä syntyi veistosten ja installaatioiden ulkokattaus. Lopetin kaksiosaisen kesänäyttelyni rehevään kasvimaahan, ruusutarhaan sekä leimukukkien, hanhikkien sekä hortensioiden riemukkaaseen syyskukintaan taideteosten lomassa, – puutarhataidetta nekin !
Ihanan Jokilaaksoni ympäristö pitää sisällään Nuuksion metsien salaisuuksia, joista olen ottanut retkeillen ja seikkaillen selvää. Kaivinkoneen käyttö on muutamia vuosia sitten opiskeltu taito ja työstän sen avulla pihaa ja puutarhaa mielikuvitukseni ja mieltymysteni mukaan.
2021 Teemoja oli suomalainen mytologia, naisen elämää ja tietenkin riippumatot. Mukana oli installaatioita, mm. yhteistyönä Tervalammen Marttojen ja vierailevan yleisön kanssa. Maataidenäyttelyyni toteutin kesäksi laajennuksen, jonka aloitin polkuja lisäämällä. Taidepuutarhan kesänäyttelyn rakentaminen oli helpompaa, kun idea oli kertaalleen toteutettu. Puutarhan tilan käytössä tuli haasteita suunnattomien helteiden ja ukkosmyrskyn katkomien puidenlatvojen takia.
2022 näyttelyt olivat nimeltään Pesintäaika ja Kesätuulta. Rakensin maataidepuutarhaani olennot ja pesät suunnitelmallisesti kuvanveiston tapaan. Osa teoksista oli ehtinyt jo kolmen vuoden ikään, muuttuen ja maatuen hiljalleen. Ne saavat olla ja maatua rauhassa omaan tahtiinsa, se on maataidepuutarhan sykli. Heinäteosten elämä kestää n. kaksi kesäkuukautta, maateokset pitempään. Hiekkapiirrokset vain seuraavaan sateeseen asti…
Vuoden 2023 Taidepuutarhan ristitin Maarian Maataidepuutarhaksi. Kotigallerian näyttely oli mielestäni hyvin onnistunut, talven tuotokset ja ennenkaikkea akvarellityöskentely kantoivat hedelmää. Eläimen ja ihmisen samankaltaisuuden teema oli näkyvästi esillä. Paljon oli ihmeteltävää, itsekin olin hetkittäin hämmästynyt teoksistani !
Luomisvireeni on ollut pitkään erinomainen, se mikä ei käsissä ehdi syntyä, se tapahtuu korvien välissä, valmis tuote tulee ulos sitten aikanaan. Fysiikka on jatkuvasti koetuksella, mutta henkinen kantti on vahva.
2024- ja 2025- Kotigalleria aukesi toukokuun puolivälissä ja Maataidepuutarhan avasin heinäkuun alussa, johon se saa vakiintua. Joka vuosi gallerianäyttely on kokonaan uusi ja erilainen, Maataidepuutarhassa on myös uusia ja vanhoja sulassa sovussa, kukin elinkaarensa mukaan.
Viimevuosien näyttelyitä:
2024 ja 2025 Maarian Kotigalleria toukokuu-syyskuu ja Maataidepuutarha heinäkuu-15.8.
Helsingin Taideyhdistyksen elokuun kesänäyttelyt Kaapelitehtaalla
2023 Maarian Maataidepuutarhan ja Kotigallerian kesänäyttelyt 2.7.-27.8.2023
tutustu: https://www.vihdinuutiset.fi/paikalliset/6162641
2022 PopOutArt – yhteisnäyttely Kaapelitehtaalla elokuussa 2022, HTY
2022 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttelyt 2.6. -31.8.2022
2021 PopOutArt – yhteisnäyttely Kaapelitehtaalla, HTY
2021 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttelyt 5.6. – 29.8. su-ke 14-18 sekä 5. ja 12.9. sunnuntait 14-18-
2020 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttely 1.5. – 8.9. Jokilaakson Kotigalleriassa sopien.
2017-2019 Kotigallerian kesänäyttelyt 1.6. – 31.8.
Riippumattomana – Freestyle Hammoclife – näyttelyni kiersi kahdessatoista eri näyttelytilassa v. 2018 – 2019.
Näyttelyitä on kertynyt pitkälti toista sataa vuoteen 2025- mennessä.
.
Lapsuuteni
Kasvoin suuressa punaisessa, puisessa kansakoulurakennuksessa metsän keskellä Nuuksion kansallispuiston lähellä. Kylän muut lapset asuivat etäällä , lukuunottamatta paria ’isoaveljeä’. Piti oppia pärjäämään ja viihtymään paljon itsekseen mielikuvituksen voimalla.
Vanhan rakennuksen hiljaisista luokkahuoneista, salaperäisissä käytävistä, hämäristä nurkkauksista, valtavasta pannuhuoneesta ja vintin sahanpuruista ammensin seikkailemalla mystisiä ja voimaannuttavia kokemuksia.
Nuoruuteni
Kasvoin vahvaksi ja uteliaaksi. Sadut ja tarinat kulkivat mukanani ja ruokkivat maailmankäsitystäni. Perheeni retkeili paljon metsissä, järvellä ja merellä, niistä sain luonnontuntemusta ja seikkailunhalua. Kuvitin ajatukseni ja leikkini, kaupan käärepaperia kului kilometreittäin. Kirjoitusten jälkeen olin lähdössä opiskelemaan kuvataiteita, kotiväki vastusti. Muutaman mutkan jälkeen päädyin varhaiskasvatuksen opettajaksi, varsin luovaan ja paljon mahdollistaneeseen ammattiin.
Aikuisuus
Työni ohessa kouluttauduin vähitellen kuvataiteen monen työtavan hallitsijaksi. 2000 – luvulla pidin omaa Vihreä Huvila – ateljeegalleriaa kahdeksan vuotta, samanaikaisesti ohjasin kuvataideryhmiä kansalaisopistossa leipätyöni lisänä. Liika päällekkäisyys pakotti keskittymään olennaiseen, ja olennaista minulle on kuvien tekeminen.
Uteliaisuus ajaa
Kuvantekijä? Kaikki tekniikat ja materiaalit kiinnostavat minua, ja jotkut ovat jatkuvasti käytössäni: on mm. savi-, betoni-, maalaus-, veisto- ja mosaiikkikausia. Talvisin pääasiassa veistän ja maalaan, kesäisin teen installaatioita ja maataidetta.
Pitää olla visualisti – synnynnäisesti utelias ja lisäksi tarkkailija ja mieleenpainaja. Ja tekeminen vaatii näkemisen.
Kuten jo lapsena, yhä ihmettelen kuvia pilvissä , katselen puukuitulevyyn kätkettyjä totuuksia, sihtailen puunkäkkyröitä, kivien pinnan värejä, viivoja ja muotoja, lätäköiden salaperäistä maailmaa – ja koen lopulta huiman putoamisen veden peiliin.
Ilo
Kuvani syntyvät intohimoista, arvoista ja hupaisista asioista. Ne kertovat vapautumisesta, irtipääsystä ja miten tavoitella hyvää elämää. Teosteni aiheina on usein ihmisten ja eläinten pienten ja vaatimattomien ilojen ihastelu, huvittavat sattumukset ja yhteensattumat, mukana ripaus mystiikkaa ja paljon symboliikkaa.
Suuret intohimoni ovat meri ja suomalaiset silokalliot, rentouttava ja huikaiseva horisontti. Lähes samaan kategoriaan kuuluvat eläimet, tasa-arvo ja fyysinen ja henkinen riippumattomuus. Ajatteluni kulmakivet ovat positiivisuus ja ilon sekä luonnon kauneuden alituinen etsintä ja havainnointi. Innostukseni kohteita ovat metsät ja ihmisen muokkaamat maisemat, taitavien käsien upeat tuotokset ympäri maailmaa.
Voimaannuttajani
Kirjallisuudella sekä runoudella on kyky puhaltaa luomisvoimaani käyntiin. Musiikilla on huikea voima siivittää työskentelyäni . Omat soittimeni ovat piano, laulu ja huuliharppu – musiikki elää vahvana minussa.
Kevät ja syksy ovat voimakasta luomisen aikaa , silloin syntyvät teokset ! Kesäisin luon maataidetta, otan taidevieraita vastaan, hoidan puutarhaa, teen retkiä merelle, toteutan rakenteluhaaveitani ja täytän voima-akkujani kesää hämmästellen ja ihaillen. Talvet ovat rauhoittumisen aikaa, vetäytymistä ja lepoa, rauhallista työskentelyä inspiraation mukaan.. Kylmyys myös jäykistää ja jähmettää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kevään suuri valo palauttaa voimani – kevät on lopulta suorastaan hillitön ja kuohuva. Keväällä olen parhaimmillani !
Suuria innoittajiani ovat olleet Kimmo Kaivanto, kuvanveistäjä ja taidemaalari; Tove Jansson, kirjailija ja kuvataiteilija ja Olavi Lanu, kuvanveistäjä. Ihailen Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvituksia rakastetuissa 1900- luvun koulu- ja lastenkirjoissa.
