Minä 
Kuvantekijä itte.
Pää pilvissä, jalat tukevasti maassa.
Käytän Kuvantekijä-nimikettä erisnimen tavoin itsestäni. Kuvantekijyys on laaja-alaisempaa toimintaa kuin esim perinteiset kuvanveisto, taidemaalaus tai piirustus. Se on saman asian katselua eri vinkkeleistä – eli yksiulotteisuudesta moniulotteiseen.
Veistän, maalaan, piirrän – monin eri tekniikoinja materiaalein. Teen kuvia elämän pienistä ja usein hupaisista yksityiskohdista . Teoksillani keskityn antamaan ensin itselleni tehdessä ja sen jälkeen katsojalle hyvää mieltä ja voimia olla ja elää.
Kuvantekijän pitää olla utelias ja kiinnostunut vähän kaikesta. Haluan toteuttaa itseäni mm kuvataiteilijana, puutarhurina, rakentajana. Luon taidettani villistä ja vapaasta vinkkelistä. Itseltäni kuitenkin vaadin, että työni jäljen on oltava puhutteleva, persoonallinen ja laadukas.
Olen opiskellut kuvataiteita koko aikuisikäni leipätyöni ohessa. Olen työskennellyt taiteen parissa ammattimaisesti 20 vuotta ja kaikkiaan lähes 50 vuotta. Olen itseoppinut kuvataiteilija, tutkinto vain puuttuu.
Maataide tuli osaksi Jokilaakson elämää 2020 —>
Taidepuutarhan liittäminen veistoksin ja installaatioin kotigalleriaani muhi pitkään mielessäni, koronakevät antoi lopullisen sysäyksen. Ympäristötaiteista maataide on inspiroinut minua aina suuresti, joten sen tuominen on luonnollinen jatkumo 2000- luvun alkupuolen Vihreän Huvilan maataide – installaatioille.
2020 kesäksi suunnittelin ja rakensin Taidepuutarhani kesän aikana moni-ilmeiseksi veistosten, installaatioiden ja maataidekokeilujen elämyspuistoksi. Itse puutarha koki aikamoisia muutoksia kesän aikana. Aloitin salaojankaivuulla, jatkoin polkujen teolla, sitten pääsivät ihanat kukkaniittypyörylät kutsumaan pörriäisiä. Tässä välissä syntyi taidetta ja veistosten ja installaatioiden ulkokattaus. Lopetin kaksiosaisen kesänäyttelyni rehevään kasvimaahan, ruusutarhaan sekä leimukukkien, hanhikkien sekä hortensioiden riemukkaaseen syyskukintaan taideteosten lomassa, – puutarhan taidetta itsekin. teemoinani ovat lumovoimaisen ympäristöni nostamat mielleyhtymät. Ihanan Jokilaaksoni ympäristö pitää sisällään Nuuksion metsien salaisuuksia, joista aion ottaa retkeillen ja seikkaillen selvää – ja olen opetellut muutaman vuoden kaivinkoneen käyttöä työstääkseni pihaa ja puutarhaa mielikuvitukseni ja mieltymysteni mukaan.
2021 kesänäyttelyihin sain edellisen talven aikana luoduksi sekä Kotigalleriaani että ulkotaiteeksi paljon uutta. Maataidenäyttelyyni toteutin kesäksi laajennuksen. Teemoja oli suomalainen mytologia, naisen elämää ja tietenkin riippumatot. Aloitin jälleen polkuja lisäämällä. Taidepuutarhan rakentaminen oli helpompaa, kun idea oli kertaalleen toteutettu. Puutarhan tilan käytössä tuli haasteita suunnattomien helteiden ja ukkosmyrskyn katkomien puidenlatvojen takia. Tällä kertaa mukana oli installaatioita, mm. yhteistyönä Tervalammen Marttojen ja vierailevan yleisön kanssa. Myös opasteet teiden varsilla ja itse näyttelyissä paranivat huomattavasti edelliskesästä. Materiaalihankinnat sujuivat hienosti ystävien kautta. Kokemukset järjestelyistä, teoksista sekä aukioloista tulevat siivittämaan seuraavia näyttelyitä. Maataideteoksista esim. Sammaleiset saattavat säilyä tuleville vuosille.
2022 näyttelyt olivat nimeltään Pesintäaika ja Kesätuulta. Kevätaika ja alkukesä olivat pesintäaikaa, eli suunnittelin ja rakensin maataidepuutarhaani olennot ja pesät suunnitelmallisesti kuvanveiston tapaan. Itse pesäntekijät ja pesät valikoituivat lajinmukaisiin paikkoihin. Osa teoksista on ehtinyt jo kolmen vuoden ikään, muuttuen ja maatuen hiljalleen, ne saavat olla ja maatua rauhassa omaan tahtiinsa, se on maataidepuutarhan sykli. Heinäteosten elämä kestää n kaksi kesäkuukautta, maateokset pitempään. Hiekkapiirrokset vain seuraavaan sateeseen asti…
Luomisvireeni on ollut pitkään erinomainen, se mikä ei käsissä ehdi syntyä, se tapahtuu korvien välissä, valmis tuote tulee ulos sitten aikanaan. Fysiikka on jatkuvasti koetuksella, mutta henkinen kantti on vahva.
2022 PopOutArt – yhteisnäyttely Kaapelitehtaalla elokuussa 2022, HTY
2022 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttelyt 2.6. -31.8.2022
2021 PopOutArt – yhteisnäyttely Kaapelitehtaalla, HTY
2021 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttelyt 5.6. – 29.8. su-ke 14-18 sekä 5. ja 12.9. sunnuntait 14-18-
2020 Taidepuutarhan ja Kotigallerian Kesänäyttely 1.5. – 8.9. Jokilaakson Kotigalleriassa sopien.
Riippumattomana – Freestyle Hammoclife – näyttelyni kiersi kahdessatoista eri näyttelytilassa v. 2018 – 2019.
Näyttelyitä on kertynyt pitkälti toista sataa vuoteen 2023- mennessä.
.
Lapsuuteni
Kasvoin suuressa punaisessa, puisessa kansakoulurakennuksessa metsän keskellä Nuuksion kansallispuiston lähellä. Kylän muut lapset asuivat etäällä , lukuunottamatta paria ’isoaveljeä’. Piti oppia pärjäämään ja viihtymään paljon itsekseen mielikuvituksen voimalla.
Vanhan rakennuksen hiljaisista luokkahuoneista, salaperäisissä käytävistä, hämäristä nurkkauksista, valtavasta pannuhuoneesta ja vintin sahanpuruista ammensin seikkailemalla mystisiä ja voimaannuttavia kokemuksia.
Nuoruuteni
Kasvoin vahvaksi ja uteliaaksi, sadut ja tarinat kulkivat mukanani ja ruokkivat maailmankäsitystäni. Perheeni retkeili paljon metsissä, järvellä ja merellä, niistä sain luonnontuntemusta ja seikkailunhalua. Kuvitin ajatukseni ja leikkini, kaupan käärepaperia kului kilometreittäin. Kirjoitusten jälkeen olin lähdössä opiskelemaan kuvataiteita, kotiväki vastusti. Muutaman mutkan jälkeen päädyin lastentarhanopettajaksi, varsin luovaan ja paljon mahdollistaneeseen ammattiin.
Aikuisuus
Työni ohessa kouluttauduin vähitellen kuvataiteen monen työtavan hallitsijaksi. 2000 – luvulla pidin omaa Vihreä Huvila – ateljeegalleriaa kahdeksan vuotta, samanaikaisesti ohjasin kuvataideryhmiä kansalaisopistossa leipätyöni lisänä. Liika päällekkäisyys pakotti keskittymään olennaiseen, ja olennaista minulle on kuvien tekeminen.
Uteliaisuus ajaa
Kuvantekijä? Kaikki tekniikat ja materiaalit kiinnostavat minua, ja jotkut ovat jatkuvasti käytössäni: on mm. savi-, betoni-, maalaus-, veisto- ja mosaiikkikausia. Talvisin pääasiassa veistän ja maalaan, kesäisin teen installaatioita ja maataidetta.
Pitää olla visualisti – synnynnäisesti utelias ja lisäksi tarkkailija ja mieleenpainaja. Ja tekeminen vaatii näkemisen.
Kuten jo lapsena, yhä ihmettelen kuvia pilvissä , katselen puukuitulevyyn kätkettyjä totuuksia, sihtailen puunkäkkyröitä, kivien pinnan värejä, viivoja ja muotoja, lätäköiden salaperäistä maailmaa – ja koen lopulta huiman putoamisen veden peiliin.
Ilo
Kuvani syntyvät intohimoista, arvoista ja hupaisista asioista. Ne kertovat vapautumisesta, irtipääsystä ja miten tavoitella hyvää elämää. Teosteni aiheina on usein ihmisten ja eläinten pienten ja vaatimattomien ilojen ihastelu, huvittavat sattumukset ja yhteensattumat, mukana ripaus mystiikkaa ja paljon symboliikkaa.
Suuret intohimoni ovat meri ja suomalaiset silokalliot, rentouttava ja huikaiseva horisontti. Lähes samaan kategoriaan kuuluvat eläimet, tasa-arvo ja fyysinen ja henkinen riippumattomuus. Ajatteluni kulmakivet ovat positiivisuus ja ilon sekä luonnon kauneuden alituinen etsintä ja havainnointi. Innostukseni kohteita ovat metsät ja ihmisen muokkaamat maisemat, taitavien käsien upeat tuotokset ympäri maailmaa.
Voimaannuttajani
Kirjallisuudella sekä runoudella on kyky puhaltaa luomisvoimaani käyntiin. Musiikilla on huikea voima siivittää työskentelyäni . Omat soittimeni ovat piano, laulu ja huuliharppu – musiikki elää vahvana minussa.
Kevät ja syksy ovat voimakasta luomisen aikaa , silloin syntyvät teokset ! Kesäisin luon maataidetta, otan taidevieraita vastaan, hoidan puutarhaa, teen retkiä merelle, toteutan rakenteluhaaveitani ja täytän voima-akkujani kesää hämmästellen ja ihaillen. Talvet ovat rauhoittumisen aikaa, vetäytymistä ja lepoa, rauhallista työskentelyä inspiraation mukaan.. Kylmyys myös jäykistää ja jähmettää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kevään suuri valo palauttaa voimani – kevät on lopulta suorastaan hillitön ja kuohuva. Keväällä olen parhaimmillani !
Suuria innoittajiani ovat olleet Kimmo Kaivanto, kuvanveistäjä ja taidemaalari; Tove Jansson, kirjailija ja kuvataiteilija ja Olavi Lanu, kuvanveistäjä. Ihailen Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvituksia rakastetuissa 1900- luvun koulu- ja lastenkirjoissa.
